Hyvänmielen biisi

Rakastuin tähän biisiin ensi kuulemalta,

tuo vain niin hyvän fiiliksen,

ja yhtäkkiä kaikki onkin hyvin.

Joskus tuntuu että tää on liian ihanaa

"Pelkään onnellisuutta, sillä tunnen sen vastakohdan. Päivää on seurattava illan, ei voi muuttaa."

Ensin nämä Apulannan Kirous- biisin sanat tuntuvat vain sanahelinältä. Mutta kun miettii, tuo lause on täyttä totta. Olen alkanut ehkä jopa hieman pelkäämään onnellisuutta, sillä sitä ei voi koskaan jatkua ikuisesti. Jossain on pakko tehdä käännös. Mutta jos pelkää onnellisuutta, siitäkään ei voi enää nauttia. Jäljelle jäävät vain ikävät tunteet. Eli toisinsanoen, jos en anna itselleni lupaa olla onnellinen, mikään ei ole koskaan hyvin. Mutta jos olen onnellinen, saan maksaa siitä. Epäreilua. Vai onko sittenkään?

Miksen voisi myös ajatella, että iltaa seuraa yö, mutta sitä taas uusi aamu? Eli huonojen päivien jälkeen tulee taas hyviä, ehkä suorastaan mahtavia päviä! Sillä mitä on elämä, jos onnellisuuttakin täytyy pelätä? Elämä on elämää, ja se on kestettävä sellaisena kuin sen on saanut. Uskon tavallaan, että kaikki me saamme yhtä paljon onnellisuutta elämäämme. Sen määrä on siis vakio. Miten sitten selitetään Afrikan ihmisten nälkä ja hätä? Tottakai heillä on asiat huonommin kuin meillä, mutta ehkä kyse on siitä, mistä tulee onnelliseksi. Ehkäpä he saavat päivittäisen ilonsa pienistä asioista, kuten lasten leikkimisestä tai hymystä, jonka saa ventovieraalta ohikulkijalta. Ehkä he, joilla ei ole mitään, ovatkin kaikista rikkaimpia. Ehkä rikkaimpia ovat ne, jotka yksinkertaisesti osaavat elää.

Nainen kuin toiselta planeetalta

Paras serkku minkä voi saada<3 (:

http://omilla-rajoilla.blogspot.com/

I love ME

Love Yourself.

Pieni lemmikkipostaus

Perjantaina ajoimme paraisille katsomaan setterinpentuja:

Viikolla 25. tämä vauveli lähtee mukaan tampereelle. En kyllä millään jaksaisi odottaa!

Tämä pieni sydänten särkijä taas on ystäväni kolmeviikkoinen Joonatan- kissa (tosin, totesimme tänään että Joonatan taitaakin olla tyttö, mutta mitäs väliä sillä on?).

Logic in Wonderland

If you don't talk about bad things, 

they will go away. 

Don't they?

Angstinen runotyttö osa 34787598

Istun yksin hiekkarannalla. 

Järvi kimmeltää matalana ja kylmänä. 

Haron sormillani hiekkaa tasaiseksi pelloksi jalkojeni juureen. Hiekanjyvät kaivautuvat kynsieni alle ja tuovat mieleeni tuoksusi vaikken tiedä miksi.

Huomaan sormieni kaivertavan hiekkaan kuvioita.

Kirjaimia.

Luen niiden viestin, vaikka voisin sen jo arvatakkin:

nimesi saa väreet juoksemaan selässäni kuin pelästyneen hiiren.

Ne kipuavat ylös nikama kerrallaan heikentyen 

kunnes häviävät kokonaan.

Jää vain kaipaus. 

Kaiverran lisää.

Teksti soljuu sormenpäistäni 

kunnes pyyhkäisen kaiken pois pienellä liikkeellä 

ja kaikki on mennyttä. 

Hengähdän. 

Lopulta piirrän hiekkaan sanan. 

Yhden ainoan.

Ikävä