tiistai 10. toukokuuta 2011

Angstinen runotyttö osa 34787598
















Istun yksin hiekkarannalla. 
Järvi kimmeltää matalana ja kylmänä. 
Haron sormillani hiekkaa tasaiseksi pelloksi jalkojeni juureen. Hiekanjyvät kaivautuvat kynsieni alle ja tuovat mieleeni tuoksusi vaikken tiedä miksi.

Huomaan sormieni kaivertavan hiekkaan kuvioita.
Kirjaimia.
Luen niiden viestin, vaikka voisin sen jo arvatakkin:
nimesi saa väreet juoksemaan selässäni kuin pelästyneen hiiren.
Ne kipuavat ylös nikama kerrallaan heikentyen 
kunnes häviävät kokonaan.
Jää vain kaipaus. 

Kaiverran lisää.
Teksti soljuu sormenpäistäni 
kunnes pyyhkäisen kaiken pois pienellä liikkeellä 
ja kaikki on mennyttä. 
Hengähdän. 
Lopulta piirrän hiekkaan sanan. 
Yhden ainoan.

Ikävä












9 kommenttia:

  1. Tämä oli itseasiassa vasta osa 34787597

    VastaaPoista
  2. Kirjoita virallinen anteeksipyyntö ja vie se Tampere-talolle, viralliset anteeksipyynnöt -osastolle.

    VastaaPoista
  3. Jag killer så mycket! :D menikö edes väärin.. : ) mut ihanaa senkin söpöliini♥

    VastaaPoista
  4. ketä ikävöit? :( tai mitä?

    VastaaPoista
  5. No eiköhän se poikaystävä ollut päällimmäisenä mielessä runoillessa (:

    VastaaPoista
  6. Aww, ihana(:

    Blogistasi sen verran, että itse vaihtaisin taustan. Banneri on ihana. Tekstin fontin voisit muuttaa mustaksi. Myöskin voisit kehitellä vähän uudenlaista värimaailmaa blogiisi.

    http://silmatsydameeni.blogspot.com/

    VastaaPoista