Aivan järkyttävä vauvakuume. On ollut jo yli puoli vuotta, niin pitkään kun muistan. MITÄ TÄLLE VOI TEHDÄ?! Koiranpennusta ei tässä asiassa ollut omalla kohdalla mitään hyötyä, koira nyt on kuitenkin jokseenkin eri asia kuin vauva. Olen suvun nuorin, joten koskaan en ole päässyt vauvoja hoitamaan. Naapurissakaan ei missään ole lapsia eikä todennäköisesti ole tulossakaan. Omia lapsia en kuitenkaan tässä hurjassa 15vuoden iässä taida vielä hankkia (vaikka sekin on käynyt NIIN moneen kertaan mielessä).
Mutta toissaalta. Siskoni ollessa yläasteella hänen luokkalaisensa tyttö sai lapsen lähes välittömästi ysiluokan kevätjuhlan jälkeen. Tietääkseni heillä menee hyvin, enkä usko että äiti katuu lapsen pitämistä. Vaikka lapsen saamisen jälkeen "nuoruus loppuukin", en ole siitä niin huolestunut. En ole ikinä ollut mikään bilettäjä, tuskin tulen koskaan olemaankaan. Luen itku kurkussa teiniäitien blogeja. Yksikään näistä äideistä, EI YKSIKÄÄN, kerro katuvansa päätöstä. Jos muutkin pystyvät, miksen minäkin? Olen tunnollinen ja omistautuva, olisin valmis tekemään mitä tahansa lapsen eteen. Itseasiassa, äitini sanoi muutamia viikkoja sitten, että jos saan lapsen nuorena kun opiskelut ovat vielä kesken, hän auttaa mielellään parhaansa mukaan.
Eli jospa kuitenkin...
EI, EI, EI!
(miksei?)
ÄÄÄ tämä on aivan kamalaa! SOS!
(vauvojen puutteesta johtuen kuvat on kopioitu internetistä)
