Ei ensimmäistä ilman alkua

Ei toista ilman ensimmäisen loppua.

Ei kahta ilman kolmatta

Ymmärräthän varmasti

että täs on kaikki 

mihin tuun koskaan pystymään

Tekemällä musta ei saa 

mitään parempaa

jalompaa

Ymmärräthän sen

että näit jo melkein koko kuvan

ja tulet ehkä pettymään

Varmistin vain

kun vieläkin me tässä seisotaan

-Irina

Teinin elämäntuska viiltää osa.10

Katulamput on pahoja. Mä pelkään niitä.

Tytötkin on pahoja.

Keijut ei käytä kenkiä.

Mäkään en halua.

Haluun juosta lumihangessa valkoisessa kesämekossa.

Niinkuin tein eilen.

Mä en pidä tästä.

Et pidä säkään.

Ei kukaan ymmärrä mua. 

Kukaan muu ei voi tuntea näin.

Ei ne muut tunne.

Mä vaan tiedän sen.

Keijujen siivet on pitsiä.

Ne tanssii avojaloin lumisateessa.

Mä voisin olla sun keiju.

Muttakun en mä halua.

Toivon että haluaisin.

Keijut lentää vapaana.

Mutta mä en halua lentää?

Immortal angels dressed up as junkies

do i even care

Korni runo

Tämä sade on niin kornia
Juuri tälläisissä kohtauksissa aina sataa
Elokuvissa
Mikää minua vaivaa?
Yritän vain lentää
mutten onnistu siinäkään
Lehdet kadottavat värinsä
ja halun elää
Mitä aivoissa tapahtuu?
Voiko sydämellä tuntea?
Pitääkö kuunnella sydäntä vai järkeä?
Entä jos sydän ei osaa päättää?
Mitä jos järki ei ymmärrä mitään?
Mitä minä teen?
Minä en tiedä.

Miksi tunteminen on niin helvetin vaikeaa?

Oksat raapivat kasvojani. Jalkani uppoaa syvälle mutaan ja kenkäni kastuvat läpimäriksi. Minua paleltaa, mutten anna sen haitata. Huomaan veritahroja takissani, mutta en välitä siitäkään, sillä tiedän olevani lähellä sinua. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, kuinka kauan olen rämpinyt tässä sankassa metsässä piileskellen. En uskalla kulkea tiellä, sillä pelkään jonkun näkevän minut ja vievän takaisin kotiin. Minä en lähde ilman sinua. 

Lupasin etsiä sinut vielä käsiini, 

minä lupasin.

Säpsähdän kuullessani huudon jostain kaukaa. Olen jo niin kaukana, ettei kenenkään pitäisi tuntea minua täällä. Eikä kukaan ole voinut seurata minua. Vai olenko kulkenut ympyrää? En usko, luonto näyttää aivan erilaiselta kuin kotona. Olen väsynyt, kylmissäni ja joka paikkaan sattuu. Tuntuu, etten jaksa enää, mutta yhtäkkiä silmissäni välähtävät kasvosi. Lukemattomat pisamat ja hymy, jollaista hymyilet vain ja ainoastaan minulle. 

Minä jaksan vielä, 

minä lupasin.

Kun tunsin eniten kipua, kun koko maailma tuntui kaatuvan päälleni, minua piti pystyssä yksi uni; Istuimme vierekkäin metsässä, puron solistessa jalkojemme juurella. Tartuit käteeni ja sanoit vieväsi minut Kontuun katsomaan hobitteja. Minä nauroin, silitin hiuksiasi ja sanoin, että sinussa on minulle aivan tarpeeksi hobittia. En minä muuta tarvitse. 

Mutta olen tulossa kanssasi sinne, 

minä lupasin.

Vaatteeni ovat läpimärät metsässä rämpimisestä. Joka paikkaan tosiaan sattuu. Nousen ojasta tielle ja kokoan ajatukseni. Olen aivan liian vanha leikkimään metsässä. Etkä sinä minua odota. Minä olen menossa kotiin ja sinä olet jossain aivan muualla, ties missä pitämässä hauskaa. Uhraamatta ajatustakaan minulle. Mitä minä oikein ajattelin? Eihän keijuja ole.

Työnnän avaimen skootterin virtalukkoon ja ajan pois.

kuva by Reetta

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään." 1 Kor 13

Muistan kasvojesi jokaisen yksityiskohdan
Muistan, kuinka naurat

Muistan jokaisen paitasi värin
jokaisen, jonka olen päälläsi nähnyt

Tiedän, kuinka nivelesi liikkuvat 

kun rummutat pöytää sormillasi
Tiedän mitkä pisamat peittyvät kun hymyilet.

Sinä et edes katso minuun.

 Hän oli aina parempi

Nyt sain sinut itkemään hänen olkaansa vasten

Minun takiani

Halusin olla vain sinun.

Kesärunoilua

Olen kaunis
ihanne
Olen värähdys
jalo
kirkas valkoinen
uskollinen
syvä
todellinen
Olen suklaasuudelma
taivas


ja sinä et koskaan rakastunut minuun