Poika jolla on hammasraudat

Sä nostit mut syliin jotta ylettäisin pussaamaan.
Kaikki iski niinkun salama kirkkaalta taivaalta, sanotaan.
Tai strobovalo.

Mä kysyin että mitä helvettiä tää on

”En mä tiedä, mutta sä oot tosi kaunis.”

Mä katselin sua aina koulun käytävällä.

Niin kornilta kun se kuulostaakin

Sä olet erilainen kun kaikki muut.

Enemmän erilainen kuin se edellinen.

Ja sitä edelliset.

Mä kysyin, että johtuuko tää vaan alkoholista. Sä sanoit että ehkä puoliksi. Mä kysyin että minkä puolen.
Sä nauroit, etkä osannut vastata.

Minkä puolen?

Aamulla mä olin sulle vaan yksi kaunis tyttö. Meitä on muuten 3,5 miljardia. Kyse ei oo vaan ulkonäöstä.

Sulla on hammasraudat.

Illalla sä olet tiedosto wordissa. Samassa kansiossa muiden kanssa:

Poika jolla on hammasraudat. 

Mä pidän teistä kirjaa.

Aivopesevätkö nuoret itse itseään?

Muuttaako trollailu nuoria?

”Paska maa, ei täällä osata hoitaa mitään”, ”I don’t want to live in this country anymore!”

Melko yleisiä kommentteja suomalaisilla keskustelufoorumeilla, eikö? Olen viimeaikoina miettinyt kuinka paljon loppujen lopuksi sosiaalinen media vaikuttaa mielipiteisiimme ja reaktioihimme. Sosiaalisessa mediassa on helppo raivota ja esittää asiat karrikoidusti sekä syytellen. Yleisiä paskamyrsykyn kohteita ovat sosiaalityöntekijät, poliisit, hallitus ja poliitikot yleensäkin. Kuinka suuri osa tästä netin ”keskustelu”vyörystä on oikeasti mielipiteitämme ja mikä taas on pelkkää trollausta? Missä menee raja?

”kyllä suomi on mulk-ku valtio!!!kunnatkin ryhtyy HOLDING eli VERONKIERTOA HARRASTAMAAN!! EIKÖHÄN ME KAIKKI KUNNOSTAUDUTA,TEHDÄÄN PIMEETÄ TYÖTÄ KREIKKALAISTEN JA MONIEN MUIDEN TAPAAN!!! SILLÄ TYYLILLÄ SUOMIKIN SAA PARHAAT EU TUET!!!! Anders Breivik!! etkö voisi muuttaa meidän lahjusvaltioon???  on meillä hyvin paljon muitakin ongelmia...”

-kommentti Suomi24 keskustelusta ”Kehitysministeri Heidi Hautala valtakunnanoikeuteen”

Nk. trollauskulttuuri on enemmän kuin yleistä varsinkin nuorten suosimilla keskustelufoorumeilla. Trollauksen tarkoituksena on provosoida ja ärsyttää muita keskustelijoita kommenteilla ja mielipiteillä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä omien ajatusten kanssa. Hauskaa sinänsä, mutta kun trollaus yleistyy, yleistyvätkö myös kärkkäät ja suunnilleen KAIKKEA vastustavat mielipiteet? Joistain keskusteluista voi olla vaikeaa saada selville, mikä on oikeasti henkilön mielipide ja mikä taas ylilyötyä läpänheittoa. Internetissä kaukaisiin asioihin on helppo teeskennellä kiinnostusta.

Heinäkuussa 2011 terrori-iskun tehneelle Anders Breivikille kehiteltiin nettifoorumeilla monenlaisia rangaistustapoja. Ehdotuksia olivat esimerkiksi polttaminen, skalpeeraus, hukuttaminen, skalpeeraus ja sen jälkeen hukuttaminen ja vaikka mitä muuta äärettömän hupaisaa. Pelkkä vankeustuomio ei trollaajakansalle todellakaan riittä. Keskustelijat eivät tunnu ajattelevan, kuinka paljon muutamankin vuoden vankeus vaikuttaa ihmisten elämään. Mieti esimerkiksi oman elämäsi kolmea viimeisintä vuotta. Mitä olet oppinut ja kokenut, uusia ihmisiä joita olet tavannut sekä hauskoja hetkiä, joita olet viettänyt. Entä jos olisit viettänyt nämä kolme vuotta vankilassa? Miten elämäsi olisi erilaista? Todennäköisesti monellakin tavalla. Ystäväpiirisi olisi varmasti pienentynyt, osa ei halua olla kanssasi missään tekemisissä tekojesi vuoksi. Osasta vain olet kolmen vuoden aikana kasvanut erilleen. Myöskään treffimarkkinoilla ei varmasti ole suurta huutoa esimerkiksi tyypistä ”Hei, istuin juuri linnassa raiskauksesta!”. Myös työn tai asunnon hankkiminen vaikeutuu varmasti. Vuosien välin CV:ssä joutuu varmasti selittämään uudelle pomolle. Breivik sai lopulta 21 vuoden vankeusrangaistuksen sekä ikuisen kansalaisten vihan päälleen. Mielestäni pahempaa kuin kuolemantuomio.

Usein myös tuntuu, että asioiden arvo on sosiaalisessa mediassa suurempi kuin oikeassa elämässä. Mietitään vaikka että Petteri 16v. vaahtoaa ensin tunnin facebookissa, Suomi24:ssä tai vaikka demi.fi:n keskustelupalstoilla 8 vuotiaan Erika-tytön kauheasta kohtalosta. Haukut ja tappouhkaukset lentelevät ja kohdistuvat yleensä sosiaalityöntekijöihin, poliiseihin, opettajiin ja muihin jotka eivät puuttuneet asiaan ajoissa. Sen jälkeen Petteri lähtee kavereidensa kanssa ulos. Todennäköisesti Petterin ja kavereiden keskustelu suuntautuu johonkin aivan muuhun kuin pieneen Erikaan, joka ei netin ulkopuolella tunnu porukkaa kiinnostavan sen enempää kuin auton alle jäänyt pieni kaniini. Takaisin nettiin päästyään Petteri ehkä huomaa foorumille ilmestyneen ”systeemiä” puolustavan kommentin joka saa hänet täysin raivon partaalle. Asioiden arvo keskusteluina tuntuukin sosiaalisessa mediassa olevan paljon suurempi kuin oikeassa elämässä, ainakin meille nuorille.

Onko tässä jotain hyvääkin? Ehkä nuoret oppivat sietämään paremmin murskaavia ja epäasiallisia kommentteja? Ehkä he kiinnostuvat enemmän politiikasta ja yhteiskunnasta? En tiedä, mutta ehkä nuorille pitäisi alkaa hankkia käpylehmiä tietokoneen ja nettiyhteyden sijasta.

Pliiiiiz trollaajat, KÄYTTÄKÄÄ SITÄ ÄLYÄ ÄLKÄÄKÄ CAPSIA!!!!!!

Babyfever

Aivan järkyttävä vauvakuume. On ollut jo yli puoli vuotta, niin pitkään kun muistan. MITÄ TÄLLE VOI TEHDÄ?! Koiranpennusta ei tässä asiassa ollut omalla kohdalla mitään hyötyä, koira nyt on kuitenkin jokseenkin eri asia kuin vauva. Olen suvun nuorin, joten koskaan en ole päässyt vauvoja hoitamaan. Naapurissakaan ei missään ole lapsia eikä todennäköisesti ole tulossakaan. Omia lapsia en kuitenkaan tässä hurjassa 15vuoden iässä taida vielä hankkia (vaikka sekin on käynyt NIIN moneen kertaan mielessä).

Mutta toissaalta. Siskoni ollessa yläasteella hänen luokkalaisensa tyttö sai lapsen lähes välittömästi ysiluokan kevätjuhlan jälkeen. Tietääkseni heillä menee hyvin, enkä usko että äiti katuu lapsen pitämistä. Vaikka lapsen saamisen jälkeen "nuoruus loppuukin", en ole siitä niin huolestunut. En ole ikinä ollut mikään bilettäjä, tuskin tulen koskaan olemaankaan. Luen itku kurkussa teiniäitien blogeja. Yksikään näistä äideistä, EI YKSIKÄÄN, kerro katuvansa päätöstä. Jos muutkin pystyvät, miksen minäkin? Olen tunnollinen ja omistautuva, olisin valmis tekemään mitä tahansa lapsen eteen. Itseasiassa, äitini sanoi muutamia viikkoja sitten, että jos saan lapsen nuorena kun opiskelut ovat vielä kesken, hän auttaa mielellään parhaansa mukaan.

 Eli jospa kuitenkin...

EI, EI, EI!

(miksei?)

ÄÄÄ tämä on aivan kamalaa! SOS!

(vauvojen puutteesta johtuen kuvat on kopioitu internetistä)